Lomakuulumisia

#the energy never dies

Yksinkertaisesti tän blogin pitämisen "ahkeruuteen" riittää vaan kaks sanaa. Liikaa kaikkea. Kalenteri on täynnä sen värikkäitä muistutuksia lukemisesta, koulupäivästä, kokeista, jatkoriparista, taksvärkistä, rokotuksesta sun muusta.

Lukee pitäis enää enkun epäsäännöllisiä, mut tällä viikolla on ollu kaikkien kolmen kielen (englanti, ruotsi ja saksa) sanakokeet ja saksa rupes oikeesti tökkiin ku on lukenu niin montaa kieltä samalla viikolla ahkerasti. Kuitenkin kaikista päästiin kunnialla läpi!

Koulupäivät mulla koostuu nyt lähinnä lukuaineista. Tän jakson lukujärjestys on ihan hirvee. Joka päivä hirveesti läksyjä kun ei oo muita kun lukuaineita kuus tuntia. Onneks tätä jaksoa ei oo enää kun muutama viikko!

Jatkoripari mulla tosiaan on tällä viikolla. On niin mukavaa päästä taas kavereiden kanssa uimaan ja pelaamaan kaikkia pelejä. Meillä on ihanan pieni porukka ja toivon et siel tulee olemaan kivaa! Taksvärkkipaikkakin mulla on ja sinne meen sitten perjantaina.

Maanantaina mulla oli rokotus ja mä en kammoo mitään muuta ku piikkejä niin paljoo. Inhottaa ajatus pelkästä pistämisestäkin, saatika sitten kun se oikeesti tapahtuu. Mulla on aina pyörtymisvaara ja se laitettiin tälläkin kertaa makuulaan, mut onneks mulla oli tuki ja turva mukana! Nyt on käsi vielä hiukan kipee ja saa nähdä mitä huomisesta liikkatunnista ja tanssitreeneistä tulee. Maanantaina tää oli kipeimmillään ja nukkumaanmeno kesti melkeen tunnin ku vaan pyörin ja etin asentoo missä se ei sattuis. Tiistaina herätessä käsi oli parempi ja mun silmät laajeni kun tajusin et pystyn liikuttaa sitä hiukan ilman että se sattuu. Tänään se ei oo kyl oo ollut niin hyvässä kunnossa. Tunnen sen pistoskohan hyvin ja se kutittaa hiukan. Mut eiköhän se tästä vielä parane!

#if I go, will you love me, will you love me when I come back?

Henna taas täällä. Ai kuka? Siis se Henna joka joskus alotti tän blogin pitämisen ja on luvannut olla aktiivisempi, mutta on lipsunut lupauksestaan. Hups! On vaan ollut niin kiire, etten ole koneelle kerinnyt.. Pikku testejä, kamala lukujärjestys, tulevaisuuden suunnittelua, läksyjä, leirikoulua, läksyjä, harrastuksia, läksyjä.. En osaa kuvitella mitä lukiosta tuleekaan.. Oikeestaan en oo yhtään varma mihin menis.. Hyviä suunnitelmia on monia, mut minkä niistä valitsen, ois pakko päättää alle puolessa vuodessa.. 

Elämä on tarpeeks kiireellistä, heräilen yöllä miettimään asioita. Tästä on puhuttu jo parikin vuotta, ja siihen ei oo enää kauaa aikaa. Peruskoulu päättyy ja oon itse vastuussa ittestäni. Se tuntuu pelottavalta ja mielenkiintoselta yhtä aikaa. Tää kaikki miettiminen saa mun pään särkemään ja siinä sivussa vielä totuttelua uuteen arkeen ja ens vuonna se arki muuttuu taas. Tää on niin stressaavaa. On niin kiva kuunnella kavereilta kuinka tulevaisuus on suunniteltu ja ei oo mitän huolen häivää kun ite ainoona meijän luokasta selaan nettiä ja mietin koulutuspaikkoja. Kumpa olis vielä vuosi lisäaikaa. 

Toisaalta haluun jo vastuuta enemmän ja päästä pois peruskoulun tiukkuudesta, vaikka meijän yläasteella nyt aika rentoa onkin, ainakin joinain päivinä. 

En oikeesti käsitä kuinka nopeesti aika kuluu. Just vasta alotin ykkösluokan, just vasta muutin nykyiselle paikkakunnalle, just vasta siirryin yläasteelle, just vasta aloin seurustelemaan Mikon kanssa, nyt siitäkin on 9 kuukautta. Toisaalta on hyvä et aika kuluu nopeesti. Jos nää päivätois yhtään pidempiä, niin en tiedä mitä tekisin. Tää aika siirtyis raketin vauhdista suoraan kilpikonnan vauhtiin parilla lisätunnilla.

Mun teki hirveesti mieli kuvata (viime viikolla...) videoo mitä ostin Helsingistä. Näin siel mun yhtä kaveriakin pitkästä aikaa. Ostin kaikenlaista ja tohon samaan videoon tungin serkulta saamani vaatteet. Tuntuu niin oudolta kattoo itteensä selittämässä tietokoneen ruudulla kun yrittää tota muokata. Löytää kaiken maailman pieniä, omasta mielestään ärsyttäviä yksityiskohtia. Ja nyt kun leikkasin hiuksia, noi pitkät hiukset näyttää ihan järkyttäviltä. Oon niin tyytyväinen näihin nykyisiin!

ps. Videon laatu on mitä on..

#pitkäst aikaa tuntuu silt et jotai puuttuu / ulospäin te näätte vaa mun tekohymyn kameraa

Koulun alku oli ehkä järkyttävin kaikista yheksästä mitä oon kokenu. Meikkien leviiminen oli yks mitä tarkkailin kokoaja. Tätä päivää voi kuvata vaa kaks sanaa, jännitys ja kyyneleet. Huomasin ite olevani paljon hiljasempi ku viime vuonna. Koko tää päivä on ollu vaan sekasortoo.

Niin outoo olla viel yks vuosi tossa koulussa. Ja aamulla koulun ovea avatessa, mietin vaan onko tää pahaa unta vai menikö se kesä jo oikeesti. 

Välil on hetkiä jollon tuntuu, et tähän kaikkeen tottuu ja välil on hetkii jollon en usko tähän millään ilveellä. Kyyneleet valuu väkisin ja niiden pidättäminen on hyvin haastavaa.

Oli kuitenkin ihan mukava nähä kavereita ja päästä oikeen kunnolla halaamaan mun ihanista ihaninta, parasta kaveriani Eerikaa. Mimosalta sain tuliaisen Unkarista, aivan ihanan perhoskorun!

 Kaulas oli tänään Mikon, mun kullan antama koru. Rakastan tätä ihan hirveesti ja oli ihan pakko pyytää se laittamaan mun kaulaan tää eilen, et ois jotain mukana koulussa muistona siitä.

 Korvassa oli Nooran vanhat korvikset. Ihan älysöpöt!

Tää perhoskoru on niin ihana, kiitti viel Mimosalle!

Nyt kun oon tän postauksen aikana saanut hieman asioita mietittyä, tuntuu et kaikki järjestyy tosi nopeesti. Mut jotenkin tuntuu et tää olo menee pian ohi..

Mä nautin siit et sä oot poika niin erilainen, se vetää mua puoleensa, antaa mulle unta, kumpa kulta saisin olla viel kerra sun kaa

Mut mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees

Pitkäst aikaa tuntuu silt et jotai puuttuu

Ei auta enää puhuminen, oon surullinen

Sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun

Anna mulle syy olla sun kaa koko elämä,

Täytyy antaa aikaa, et saan sut kaks kertaa, nyt ja aina

Oo mulle rehellinen, oo mulle aito, ni sust ei tuu mun edellinen, vaa sust tulee ainoo 

Ja vaik vaikeet, me tehää tästä silti, mul on yks neuvo sulle:

ota elämästä irti, kaikki minkä saat, tee siit parempaa, tee siit parempaa

Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne

Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen

En sua pois päästä saa

Sä oot mun päässä silti vaik mä unohtaisin kaiken

Mietin millo sut nähä saan 

Vaik sä oot kaukana ja annat mun odottaa, kun mun katse on down, sä aiot sen kohottaa

Sanat mitä sanot, halkasee mut kahtii, saa mun pumpun lyömää samaa aikaa eri tahtii,

vaik tähän kaikkeen tottuu, jos tarpeeks kauan venaa, nii tää kaikki loppuu,

ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa, ulospäin muut näkee vaa mun tekohymyn kameraa

Tie mun edes avautuu

Päämäärä tunteille on enää avaruus

Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä, etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät

Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaa 

Maailman laidalla, laidalla, mä seison paikallaan, paikallaan

Ja tää tunne, sattuu nähä ku sä pois meet

Mua pelottaa tääl yksin elää

Mut tiedä se et tääl on joku joka rakastaa

Moikataan ku tavataan

Vuosien pääst tai jo heti huomenna

p.s. I love you, ja näkemiin ♥