Koulun alku oli ehkä järkyttävin kaikista yheksästä mitä oon kokenu. Meikkien leviiminen oli yks mitä tarkkailin kokoaja. Tätä päivää voi kuvata vaa kaks sanaa, jännitys ja kyyneleet. Huomasin ite olevani paljon hiljasempi ku viime vuonna. Koko tää päivä on ollu vaan sekasortoo.
Niin outoo olla viel yks vuosi tossa koulussa. Ja aamulla koulun ovea avatessa, mietin vaan onko tää pahaa unta vai menikö se kesä jo oikeesti.
Välil on hetkiä jollon tuntuu, et tähän kaikkeen tottuu ja välil on hetkii jollon en usko tähän millään ilveellä. Kyyneleet valuu väkisin ja niiden pidättäminen on hyvin haastavaa.
Oli kuitenkin ihan mukava nähä kavereita ja päästä oikeen kunnolla halaamaan mun ihanista ihaninta, parasta kaveriani Eerikaa. Mimosalta sain tuliaisen Unkarista, aivan ihanan perhoskorun!
Kaulas oli tänään Mikon, mun kullan antama koru. Rakastan tätä ihan hirveesti ja oli ihan pakko pyytää se laittamaan mun kaulaan tää eilen, et ois jotain mukana koulussa muistona siitä.
Korvassa oli Nooran vanhat korvikset. Ihan älysöpöt!
Tää perhoskoru on niin ihana, kiitti viel Mimosalle!
Nyt kun oon tän postauksen aikana saanut hieman asioita mietittyä, tuntuu et kaikki järjestyy tosi nopeesti. Mut jotenkin tuntuu et tää olo menee pian ohi..
Mä nautin siit et sä oot poika niin erilainen, se vetää mua puoleensa, antaa mulle unta, kumpa kulta saisin olla viel kerra sun kaa
Mut mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees
Pitkäst aikaa tuntuu silt et jotai puuttuu
Ei auta enää puhuminen, oon surullinen
Sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun
Anna mulle syy olla sun kaa koko elämä,
Täytyy antaa aikaa, et saan sut kaks kertaa, nyt ja aina
Oo mulle rehellinen, oo mulle aito, ni sust ei tuu mun edellinen, vaa sust tulee ainoo
Ja vaik vaikeet, me tehää tästä silti, mul on yks neuvo sulle:
ota elämästä irti, kaikki minkä saat, tee siit parempaa, tee siit parempaa
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen
En sua pois päästä saa
Sä oot mun päässä silti vaik mä unohtaisin kaiken
Mietin millo sut nähä saan
Vaik sä oot kaukana ja annat mun odottaa,
kun mun katse on down, sä aiot sen kohottaa
Sanat mitä sanot, halkasee mut kahtii, saa mun pumpun lyömää samaa aikaa eri tahtii,
vaik tähän kaikkeen tottuu, jos tarpeeks kauan venaa, nii tää kaikki loppuu,
ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa, ulospäin muut näkee vaa mun tekohymyn kameraa
Tie mun edes avautuu
Päämäärä tunteille on enää avaruus
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä, etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaa
Maailman laidalla, laidalla, mä seison paikallaan, paikallaan
Ja tää tunne, sattuu nähä ku sä pois meet
Mua pelottaa tääl yksin elää
Mut tiedä se et tääl on joku joka rakastaa
Moikataan ku tavataan
Vuosien pääst tai jo heti huomenna
p.s. I love you, ja näkemiin ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti