Tässä tällänen kännyräpsyillä täytetty postaus rippileiristä. Oli ihan supermahtava viikko! Alkuun toki tuntu niin tyhmältä nukkua ilmastoimattomassa hirsitalossa, viettää tunnitkin siellä ja olla ilman telkkaria ja tosi lyhyillä tauoilla. Viikon kuluessa siihen alko tottua ja olikin ihan supermahtavaa! Se paikka alko tuntuu kotosalta ja kännystä pystyi katsomaan telkkaria. ja kun oikein ajatteli niin olihan sitä vapaa-aikaakin loppujen lopuksi ihan tarpeeksi. Välillä tunninkin taukoja.
Tän viikon aikana mun usko vaan vahvistu entisestään ja mulla on ikävä kaikkia niitä iltoja kun juteltiin ikkunoista, iltahartauksia, ruokaa, meijän ripariporukkaa, isosia, uinteja, saunavuoroja, auringonottoa, mun pikkuryhmää (töötit ♥), raamiksia, jumiksia, aktiviteetteja, leiriolympialaisia, iltaohjelmaa, laulamista ja jopa oppituntejakin.
Ripari meni ihan liian nopeesti ja tuntu niin haikeelta lähtee pois.. En ees muista minä päivänä tapahtui mitäkin, paitsi perjantain muistan oikein hyvin.. Lähettiin papin kanssa päivystykseen puoli yheksältä illalla. Tulin olkapäälleen alas ja lääkäri sitten totesi, että ruhjevamma ja imusolmukkeen tulehdus. Hetken aikaa mietin, että miten se tulehdus tähän liittyy.. Viikon antibioottikuuri ja kantoside hetkeksi. Nyt alkaa jo vaikuttamaan paremmalta ja oon jo välillä ilman kantosidettäkin. En vaan tajuu miks ne laitto sen just tosta kipeestä kohdasta menemään, joten jouduin pähkäilemään sille uuden kulkureitin ja onneksi löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti